Joo o

Ajatus oli tehä blogia samalla kun luen ja valmistaudun kokeeseen. Blogin teko olikin hieman enemmän aikaa vievää ja kuus tuntia oli suurin piirtein menny ku sain seittemännen kappaleen valmiiks. Tyydyn sitte tähän ja luen vaa loppu alueen. Eipähä oo suoraan yhteenveosta kopioitu niinku osalla voi ehkä mahollisesti olla.

7. Solut lisääntyvät jakautumalla

Solunjakautumisessa(mitoosi) on neljä vaihetta

Esivaihe

Kromatiinirihmat pakkautuvat tiiviimmin kromosomeiksi. Kromosomit ovat kahdentuneet. Sisarkromatidit kiinni toisissaas sentromeerin kohdalta. Keskusjyväset liikkuvat vähitellen solun vastakkaisille puolille. Esivaiheen jälkeen tumakotelo häviää.

Keskivaihe

Keskusjyväset ovat siirtyneet solun eri päihin ja niistä lähtevät sukkularihmat ovat kiinnittyneet kromosomien sentromeereihin. Tumakoteloa ei enää ole. Kromosomit liukuvat sukkularihmojen vetäminä keskelle solua ja asettuvat riviin. 

Jälkivaihe

Sisarkromatidit irtoavat sukkularihmojen vetäminä ja liukuvat solun eri puolille. Molemmissa kromosomeissa koko perintöaines, eli se ei puolitu.

Loppuvaihe

Aluksi tumakotelo alkaa muodostua molempien kromosomiryhmien ympärille (solu jakautumassa). Kromosomit aukeavat pakkautuneesta muodosta takaisin kromatiini rihmaksi. Lopputuloksena kaksi perimältään samanlaista solua.

6. Solut ovat toimivia kokonaisuuksia

Solun osia ja tehtäviä:

Eläinsolu: 

Lysosomi: kalvon ympäröimä rakkula joka sisältää entsyymejä, hajottaa soluun tulleita jätteitä, solun kuollessa hajottaa kokosolun.

Golginlaite: muokkaa, lajittelee ja pakkaa proteiineja solusta eristettäviksi.

Mikroputket: muodostavat solun tukirangan.

Mitokondrio: soluhengitys, omaa DNA:ta ja ribosomeja.

Ribosomi: sen pinnalla tapahtuu proteiini synteesi.

Kasvisolu:

valkuoli: soluneste rakkula, varastoi vettä, jätteitä ja muita aineita, ylläpitää neste jännitystä

solulima: siinä tapahtuu tuhansia kemiallisia reaktioita

viherhiukkanen: yhteyttäminen

5. Entsyymit pilkkovat ja rakentavat molekyylejä

Aineenvaihdunta koostuu kahdenlaisista reaktioista, hajottavista, kataboliset ja rakentaavista, anaboliset. Katabolisessa reaktiossa aineita hajotetaan yksinkertaisemmiksi ja anabolisissa päinvastoin. Soluhengitys on esimerkki katabolisesta aineenvaihdunnasta, siinä glukoosi hajoaa vedeksi ja hiilidioksidiksi. Esimerkki anabolisesta aineenvaihdunnasta on kun glukoosimolekyylit liittyvät kasvisolussa pitkäksi tärkkelysketjuksi.

Entsyynien tehtävä on nopeuttaa solujen kemiallisia reaktioita.

Eri reaktiossa riippuen onko se kata- vai anabolinen, entsyymiin liittyy substraatti tai substraatit, substraatti hajotetaan lopputuotteiksi ja substraatit rakennetaan lopputuotteeksi.

Yksi entsyymi vaikuttaa vain tiettyyn reaktioon.

Entsyymien toimimiseen vaikuttaa lämpötila, happamuus ja inhibiittorit, inhibiittori on aine joka estää entsyymin toiminnan, tapoja on kolme erilaista: inhibiittori kiinnittyy entsyymin aktiiviseen kohtaan ja estää substraatin kiinnittymisen, inhibiittori muuttaa entsyymin muotoa jolloin substraatti ei enää sovi aktiiviseen kohtaan, solun luonnollinen inhibiittori, kun lopputuotetta on riittävästi niin lopputuote estää entsyymin toiminnan.

4. Geenit ohjaavat proteiinien rakentumista

DNA on kaksoiskierteinen molekyyli

Tumassa sijaitsee perintöaines, DNA. Yleensä perintöaines on tumassa ohuena rihmana kromatiinina, jota ei erota mikroskoopilla, mutta solun jakautuessa perintöaines pakkautuu ja kiertyy nähtäviksi kromosomeiksi.

DNA on kaksoiskierteinen molekyyli. DNA eli deoksiribonukleiinihappo sisältää yksilön vanhemmiltaan perimän perintöaineksen. Kromosomit rakentuvat DNA:sta ja proteiineista.

DNA:lla on sen toiminnan kannalta olennaisia ominaisuuksia muunmuassa: - se voi sisältää informaatiota.

                       - se voi kopioda itsensä.

                       - sen sisältämä informaatio voi muuttua.

DNA:n rakenne yksikkö on nukleotidi (ns. tikapuiden poikkipuola, pystypuolina sokerista ja fosfaatista muodostunut vahva runko.). Se koostuu sokeriosasta (deoksiriboosi), fosfaattiryhmästä ja yhdestä emäksestä. Sokeri-fosfaattirunko on aina samanlainen. Emäksiä on neljä erilaista, adeniini, sytosiini, guaniini ja tymiini. Poikki puolat voivat muodostua vain tietyllä tavalla: adeniini liittyy vain tymiiniin ja toisin päin, sekä guaniini ja sytosiini liittyvät vain toisiinsa.

RNA on yksijuosteinen

RNA:n, ribonukleiinihapon tehtävä on kuljettaa DNA:n sisältämä ohje solulimaan, jossa valmistetaan ohjeen mukaan proteiineja, joita solu tarvitsee. RNA:ssa sokeriosa on erilainen kuin DNA:ssa, se muodostuu riboosisokerista. Nukleotidien emäsosat ovat muuten samanlaisia mutta tymiinin tilalla on urasiili. RNA on yksijuosteinen molekyyli.

Geeni on jakso DNA:ta. Geeni sisältää ohjeen, jonka perusteella rakentuu proteiini.

Proteiinit valmistuvat monivaiheisessa proteiinisynteesissä. 

3. Solu ottaa ja poistaa aineita

solukalvon rakenne

Lipidi on yksinkertainen orgaaninen molekyyli yhdiste. Koostuu hiilestä, vedystä ja hapesta. Eliöissä esiintyviä lipidejä on fosfolipidit, triglyseridit, steroidit ja karotenoidit.

Solukalvo muodostuu fosfolipideistä. Fosfolipidin toinen pää on sähköisesti varautunut ja toinen ei, shköisesti varautunut pää hakeutuu vettä kohti ja toinen pää karttaa vettä, näin ollen vesiliukseen joutuessa fosfolipidit muodostavat kaksikerroksisen kalvon, jossa vettä karttavat päät asettuvat keskelle toisiaan vasten ja ulkopuolellä jää vettä kohti hakeutuvat päät.

Solukalvon tehtäviä ovat aineiden poistaminen ja ottaminen, kemiallisten reaktioiden tapahtumapintana oleminen ja viestien välittäminen solun ulko- ja sisäpuolen välillä.

Solukalvon läpi kulkeutuu aineita passiivisesti ja aktiivisesti. Passiivisessa siirtymisessä on kyse diffuusiosta, jossa aine kulkeutuu suuremmasta pitoisuudesta pienempään. Avustetussa diffuusiossa aineita siirtyy suuremmasta pitoisuudesta pienmpään, kun aineet ovat liian isoja mahtuakseen solukalvon aukoista. Avustetussa diffuusiossa kuljetettava aine liittyy väliaikaisesti kuljettajaproteiiniin, joka siirtää aineen solukalvon puolelta toiselle. Aktiivisessa siirtymisessä solu käyttää kuljettajaproteiineja aineen siirtämisessä pienemmästä pitoisuudesta suurempaan.

2. Solun toiminta tarvitsee energiaa

Fotosynteesissä kasvisolu muodostaa auringonvalosta, vedestä ja hiilidioksidista happea ja glukoosia. Fotosynteesi tapahtuu kahdessa osassa, joita ovat valoreaktiot ja pimeäreaktiot. Pimeäreaktiot eivät tarvitse enää valoenergiaa vaan energia saadaan ATP-molekyylien sidosten purkautumisesta. ATP-molekyyli koostuu adeniiniemäksestä, riboosisokerista ja kolmesta fosfaatti osasta. Fosfaattien sidosten purkautuessa vapautuu energiaa.

ATP-molekyyli

Fotosynteesi

Soluhengityksessä solu muuntaa glukoosia energiaksi glykolyysissä, joka tapahtuu solulimassa. Glykolyysissä glukoosi hajoaa kahdeksi pyruvaattimolekyyliksi ja samalla vapautuu vetyä sekä energiaa sitoutuneena ATP-molekyyliin. Glykolyysiin ei tarvita happea.

Glykolyysin jälkeen soluhengitys jatkuu mitokondrioissa sitruunahappokierrossa, johon pyruvaattimolkyylit kuljetetaan. Sitruunahappokierrossa syntyy hiilidioksidia, vetyioneita ja elektoroneja, sekä energiaa sitoutuneena ATP-molekyyliin.

Sitruunahappokierron jälkeen alkaa viimeinen vaihe elektroninsiirtoketju, jossa elektroninsiirtäjät kuljettavat vedyltä saatuja elektroneja siirtäjältä toiselle. Lopulta happi ottaa vastaan vedyn elektronin ja pelkistyy ja muodostaa vedyn kanssa vettä.

Yhden glukoosimolekyylin pilkkomisesta soluhengityksen eri vaiheissa syntyy 30-32 ATP-molekyyliä.